Erikoistyöopas

Kohteesta VOOWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Epävirallinen erikoistyöopas eli elämäni opettavaisimmat viisi opintoviikkoa. Kirjoittanut tässä muodossaan Eeva-Riitta Havukainen (nyk. Pursula).


Yksi tutkintomme parhaita puolia ovat erikoistyöt. Ne tarjoavat mahdollisuuden harjoitella tutkimustyötä ja sen raportointia ennen diplomityötä, säästäen teekkarin loppumattoman gradun kiroukselta. Samalla saa loistavan tilaisuuden etsiä omaa alaansa ja tutustua erilaisiin mielenkiintoisiin tutkimuskohteisiin hieman syvällisemmin kuin pelkkien excujen tai tieteen populaarijulkaisujen avulla.

Pahimmillaan erikoistyöt kuitenkin viivyttävät valmistumista, aiheuttavat ahdistusta ja vievät uskon omiin kykyihin ikinä saada mitään diplomityön kokoista aikaiseksi. Kattavan selvityksen tekeminen aiheesta voisi olla hyvä gradun aihe jollekin humanistille, mutta tässä kuitenkin pieni yhteenveto siitä, mitä itse olen oppinut omista erikoistöistäni, ja mitä olen tuttaviltani kuullut.


Erikoistyön psykologia

Me ihmiset olemme kovin erilaisia, ja vastaavasti eri opiskelijat kaipaavat vähän eri tavalla tukea ohjaajaltaan. Ohjaajilla taas ei ole välttämättä minkäänlaista käsitystä siitä, millaista apua erikoistyöntekijä kaipaa. Ohjaaja saattaa aivan hyvin kuvitella, että tiedät jo asiasta kaiken oleellisen. Siksi on hyvä tehdä hänelle selväksi oma lähtötasosi.

Joskus kohdalle saattaa osua ohjaaja, joka ei itsekään tiedä aiheesta juuri mitään. Mikäli hän on kiinnostunut oppimaan itsekin asian ja auttaa etsimään tietoa aiheesta, kaiken pitäisi olla ihan hyvin. Saattaa myös olla, ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa. Jos oikein huonosti käy, hän ei voi myöskään sietää ajatusta, että saattaisit tietää aiheesta enemmän kuin hän itse. Katastrofin ainekset ovat kasassa, kun yhteistä kieltäkään ei meinaa löytyä, ja ohjaaja keskittyy vainoharhaisesti epäilemään sinua prujauksesta tai korjailemaan löytämiään kirjoitusvirheitä aivan uuden kieliopin mukaisiksi.

Jos ohjaajasta ei ole apua, mutta hän ei ole varsinaisesti häiriöksikään, kannattaa etsiä itselleen epävirallinen ohjaaja tai useampiakin, joilta hakee tarvittaessa neuvoja. Yleensäkin kannattaa ottaa selvää, tekeekö joku muu tutkimusta samasta aiheesta samassa laboratoriossa tai jopa jossain ihan muualla. On aina yhtä sykähdyttävää kuulla jälkikäteen, että puolentoista kuukauden pähkäilyn olisi saanut supistettua yhdeksi keskusteluksi kerrosta alempana.

Simputusta ei tarvitse sietää. Ohjaajan vaihtamisen ei pitäisi olla mahdotonta, jos siihen vain on pätevä syy.

Tutkijoita ei palkata sosiaalisten taitojen perusteella. Jotkut heistä näyttävät pelkäävän muita ihmisiä. Toiset tekevät työnsä keskellä yötä. Osa heistä on jonkinlaisia yleisiä nakkikoneita, jotka juoksevat ympäri laboratoriota pää kolmantena jalkana tanakan kahvin voimin, eikä heitä tunnu ikinä löytävän mistään. Eräät ovat vain hieman hajamielisiä. Toistaiseksi en ole kuitenkaan kuullut tapauksesta, jossa tutkija olisi purrut ohjauksessaan olevaa opiskelijaa, joten heitä ei tarvitse pelätä. Sinun on itsesi huolehdittava, että saat ohjaajaltasi tarvitsemasi huomion. Hänelle ei välttämättä tule mieleen edes kertoa sinulle, milloin on lomalla, konferenssissa tai muuten tavoittamattomissa.

Ollako vaiko eikö olla

Tehtävän tulee olla hyvin määritelty, jotta sen voisi saada tehtyä. Työn edetessä sen uudelleen määritteleminen saattaa osoittautua tarpeelliseksi, mutta jonkinlainen käsitys projektista pitäisi olla jo siinä vaiheessa, kun sitä aloitellaan. Ohjaajasi saattaa olla turhan kunnianhimoinen, tai sinulle saattaa kertyä epämääräinen joukko tehtäviä, joista ei oikein saa kasaan järjellistä kokonaisuutta. Kun sinulle sanotaan: "teepä vielä tämä," mieti hetki, kuinka tämä uusi tehtävä suhtautuu siihen, mitä olet jo ehtinyt tehdä, ja miten suuren se työstäsi tekee. Kyseessä on kuitenkin vain erikoistyö, vain viisi opintoviikkoa. Ole valmis tarvittaessa viheltämään peli poikki. Erikoistyön sivumäärän lähestyessä kolmeakymmentä voit myös keskustella ohjaajasi kanssa työn jakamisesta kahdeksi kokonaisuudeksi.

Turhaan, niin turhaan

Erikoistyön turhauttavuutta voi joskus kuvata vertauksella pyörän keksimisestä uudelleen. Palkkasi voi hyvinkin olla niin pieni, että sinua voidaan pitää näpertämässä jotakin, mistä ei oikeastaan ole edes hyötyä. Voi tulla halvemmaksi maksaa sinulle siitä, että käyt töissä juomassa kahvia, kun korjata pikaisesti laitteet, joita sinun pitäisi käyttää. Voi tuntua helpoimmalta ratkaisulta palkata joku tekemään uudestaan jotakin, minkä joku muu on hukannut, ja mikä voisi löytyä muutaman tunnin etsinnällä.

On useampia esimerkkejä erikoistöistä, joiden ohjaus on ollut lähinnä tehtyjen ratkaisujen arvostelua, ei auttamista ratkaisujen etsimisessä. Jos ohjaaja neuvoo etsimään artikkeleita lähdeaineistoksi, hän saattaa aivan hyvin tarkoittaa, että pitäisi etsiä tiettyjen henkilöiden kirjoittamia artikkeleita, tai että jossain tietyssä paikassa tehdyt artikkelit eivät käy. Tämä ei välttämättä ilmene mitenkään, ennen kuin viet hänelle ensimmäisen version erikoistyöstäsi. Eikä tällaista suhtautumistapaa todellakaan sovelleta vain kirjallisen materiaalin etsimiseen, vaan se toimii yhtä hyvin - eli huonosti - esimerkiksi laitteiston suunnittelussa.

Mitä tarkoittaa "itsekuri"?

Ehkä tyypillisin ongelma erikoistöissä on niiden ajallinen venyminen. Tähän vaikuttavat edellä mainitut syyt, mutta myös omalla toiminnallasi on paljon merkitystä. Toistakymmentä sivua tekstiä ei kirjoiteta hetkessä, ja jos se jää kesken kesän loppuessa, et luultavasti löydä siihen aikaa lukukauden aikana, vaan vietät joululomasi pähkäillen, mitä kesällä tulikaan tehtyä.

Aloita siis ajoissa. Kirjoita työn ohessa niin paljon kuin pystyt. Dokumentoi tekemisesi. Pidä mielessäsi, että jos et ensi talvena löydä näitä mittaustuloksia, tai tiedä, millä parametreilla ohjelmasi laski tällaisen käyrän, joudut ehkä tekemään asioita uudestaan.

Se vihreämpi ruoho

Moniin edellä mainittuihin ongelmiin tuntuu törmäävän todennäköisimmin työskennellessään korkeakoululla. Palkan noustessa kun työskentelytavatkin tehostuvat. Kuitenkaan siirtyminen oikeisiin töihin ei takaa hyvää ohjausta eikä hyvin määriteltyjä tehtäviä, vaan saatat löytää itsesi vähintäänkin yhtä syvästä suosta. Lisäksi tulee muita ongelmia. Sinun on otettava enemmän vastuuta erikoistyöstäsi, sillä ohjaajasi ei ole välttämättä kuullutkaan niistä, eikä hänellä siis ehkä ole minkäänlaista käsitystä, millainen kokonaisuus muodostaisi järkevän erikoistyön.

No panic

Voi olla, että kohdallesi osuu aivan täydellinen ohjaaja, projektisi sujuu suuremmitta ongelmitta ja erikoistyösi valmistuu ajallaan. Todistettavasti näinkin voi käydä. Useimmat erikoistyöt valmistuvat, ja vain harvat aiheuttavat suunnatonta ahdistusta. Pahimmat ongelmat kuitenkin syntyvät, jos et näe niitä ajoissa, ja siksi tämä tarina kannattaa pitää mielessä. Ole avoin ohjaajasi ehdotuksille, mutta pysy silti kriittisenä. Luota itseesi ja arvostelukykyysi. Ole tarvittaessa tiukka, vaadi tarvitsemaasi huomiota ja kieltäydy toimimasta orjatyövoimana.

Ehkä erikoistöiden tärkein opetus onkin, että diplomityötä ja mahdollisia jatko-opintoja tehdessäsi osaat varautua mihin tahansa, etkä alistu pompoteltavaksi.