Painakoon lyijynä saavimme tuo,
oltais ei vaivojen vanki.
Kantava hän, joka laulaa ja juo,
taakan on raskahimmankin.
Veljeni nyt syliin sieppaan mä sun,
tanssimme ympäri vannehditun.
Voi hyvät ystävät vuotais' nyt vuo,
oltais' ei vaivojen vanki.
Ulkona paiste tai pakkanen ei
vaikuta vauhtiimme huimaan.
Ei, vaikka enkelit, hupsis ja hei,
loikkais saaviimme uimaan.
Lähdön he pian sais pilviä päin,
huutaa ja huitoa jaksamme näin.
Muuta nyt ystävät, toivota ei:
päästäispä saavihin uimaan!