Ei viirimme tahrittu oo verihin,
ei poljettu rievuiksi raastain,
ei murhetta lastemme tuo povihin,
se kalmasta kauhusta haastain.
Sen kannamme loistohon, kunniahan,
se kultaisin kirjaimin toistaa.
Työ, rikkaus - he'elmän ne suo jaloimman
ja huomenen huolen ne poistaa.
Sä lippumme uljaana väikkyös vaan
ja poikies' voimasta haasta,
ei rankaisematta nyt sortajakaan
sun kultaista seppeltäs raasta.
On vartiojoukkosi horjumaton,
sen aatokset valkeus täyttää,
ja valkeus, tieto ne valtaahan on,
ei muistot, mi kauniilta näyttää.