Ikuisen teekkarin laulu

Talvi-iltain tummentuessa
Polin suojiin me saavumme taas.
:,: Meidät tekniikka jälkeen on jättänyt,
sen me tahdomme unhoittaa :,:

Unelma vain on diplomityömme,
joka tenttimme vanhentunut.
:,: Jo ruostunut harpikko käyttämätön,
tushi pulloihin jähmennyt :,:

Aina teekkaripolvien uutten
ohi pöytämme käyvän nään.
:,: Mutta meillä ei voimaa enää kylliksi
heidän joukkoonsa liittymään :,:

Viini laseissa ilkkuen päilyy,
meitä kutsuen kuohuillaan.
:,: Pois murheemme tahdomme karkoittaa.
Äly pois mitä maksoikaan :,:

Ja kun integer vitae meille
kerran viimeisen lauletaan.
:,: Silloin ikuisen teekkarin haudalle
oluttynnöri nostetaan :,: